Onko tavoitteeni realistinen? Vai olenko sittenkin laskenut tavoitteen jo liian alas? Tyytynyt vähempään. Tavoittelen tyydyttävää.
Tai entä jos haave jääkin toteutumatta? En saakaan tietää, olisiko haave ollut sen arvoinen; joudun vain arvailemaan ja harmittelemaan tavoittamatonta. Ja tyytymään olemassaolevaan.
Vai olisinko onnellinen nyt ja tässä? No, onnellinen kyllä; tyytyväinen, en tiedä. Vielä. Ehkä aika näyttää.
Tosi hyviä kysymyksiä. Mietiskelen samoja itsekin. Lieneekö joku kolmenkympin kriisi tms että miettii näitä elämän perimmäisiä kysymyksiä. :) "Entä jos elän vääränlaisen elämän ja kadun eläkepäivilläni menetettyä elämää?"
VastaaPoistaHaaveet ovat usein kuvitelmissa yhtä, toteutuessa toista. Tämän on oppinut jo niistä haaveista jotka ovat toteutuneet. Tiedän että olet sinäkin varmasti tämän jo kokenut.
Jotkut haaveet ovatkin parhaimmillaan mielikuvissa. Toiset voivat toteutuessaan ylittää kaikki odotukset. Siksi olen koittanut opetella nauttimaan haaveista ja ajattelemaan että ne rikastavat nykyhetkeä riippumatta siitä toteutuvatko ne. Toisaalta haluan tavoitella niitä, koska pelkkä unelmointi ilman tavoitteita sitten taas helposti turhauttaa ja katkeroittaa.
Mutta se, mistä tietää onko haave tavoittelemisen arvoinen... siihen jos keksit vastauksen niin haluan ehdottomasti kuulla sen. :)
Tällä hetkellä omassa elämässä tuntuu, että oma haave-elämäni voisi olla liiankin kiireistä. Hölmöä sinänsä, koska siihen ei kuulu kuin perhe, kodin emännöinti ja kotieläimet, puutarhanhoito, käsityö, ruoanlaitto. Siis sellainen elämä, mitä vielä pari sukupolvea aikaisemmin eli lähes jokainen nainen. Mutta kun pojat ovat vielä näin pieniä, tuntuu että juuri ja juuri saan pidettyä kodin jotakuinkin pystyssä edes ilman niitä kotieläimiä yms. Haaveilenko siis asioista jotka toteutuessaan lähinnä romahduttaisivat jaksamiseni? Vai saisinko niistä henkistä voimaa niin että jaksaisin entistä paremmin vaikka hommaa olisikin enemmän?
Ainakin haaveeni auttavat minua jaksamaan tällä hetkellä. Ja ihan ajankäytön kannalta olen tällä hetkellä onnellinen että ne ovat vasta haaveita. :)
Kiitos taas ajatuksia herättävästä tekstistä!