Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ompeluhuone

Voi jehna, nyt se sitten tapahtui! Minulla on ompeluhuone! Ompelupöytä, ompelukone, saumuri, kangaskaappi.


Enää ei tarvitse kuluttaa puolia inspiraatiosta pelkkiin valmisteluihin, ja keittiön pöydän ääressä mahtuu taas kahvittelemaan kuusi henkeä kerrallaan. Sain myös käyttööni äitini ikivanhan (no vähintäänkin 10 vuotta sitten hylkäämän, mutta edelleen hyvin palvelevan) saumurin, joten nyt se ura urkenee.

Saumurikokeilunani sitten surrauttelinkin itselleni lepakkohihaisen paidan yön pimeinä tunteina. Ja mikä parasta, kertaakaan en purkanut! Tosin mitkään joustotikkaukset eivät tulleet mieleenikään siinä inspiraatiopuuskassa, joten kestää minkä kestää.



Olen niin innoissani, että minulla vihdoin on oikea harrastus, joka myös näkyy ja tuntuu! Eikä kyllästymisen merkkejä havaittavissa. Mutta olisi tämänkin voinut keksiä (tai uskoa muiden kehoituksia) jo raskausaikana, kun olin kuolla tylsyyteen.

Nyt sitten yritän paniikissa toteuttaa kaikki ajatukseni muutamassa päivässä (ENÄÄ KAKSI) ennen töiden alkamista. Sillä vapaa-aikahan loppuu siihen. Tömps.

Ja voi vietävä, kun tuo parin päivän päästä alkava uusi elämäkin jännittää. Uusi työpaikka uusine tapoineen ja käytäntöineen, enkä tiedä niistä vielä mitään. Uusi rytmi, uudet aikataulut. Uusi yhteistyöverkosto - hoitotädit.

No, minä tyttö se sitten vaan ompelen iltaisin ja turvaudun siihen, että minulla vihdoin on paikka, jossa voin unohtaa maalliset murheet ja muutokset. Ompeluhuone.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut ompeluhuoneen johdosta. :)

    Eikö ole ihanaa kun on sellainen tila joka on olemassa siksi että saa toteuttaa itseään... tila joka oikein huokuu sitä, että sinulla on lupa harrastaa, viettää aikaa itseä kiinnostavan touhun parissa... ja vieläpä niin ettei tarvitse koko tekemisen ajan harmitella hankalia puitteita ja sitä miten ne vaikeuttavat itse tekemistä.

    Oma ompeluhuoneeni palaa pian remonttitauon jäljiltä. En malta odottaa. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä että sain tuon ompelupöydän ennen töiden alkamista, muuten olisi saattanut innostus lopahtaakin. Nyt on vähän totuttelemista uuteen rytmiin, eikä oikein jaksa iltaisin innostua ompelemisesta, mutta onpahan ainakin kaikki valmiina odottamassa sitä hetkeä :) Toivottavasti saat oman ompeluhuoneesi pian käyttöön!

    VastaaPoista