Marraskuussa 2012 kirjoitin tähän blogiin viimeisen kirjoituksen. Sanainen arkkuni oli tyhjentynyt. Viime aikoina minulta on kuitenkin kyselty, enkö enää kirjoita. Annoin suoria vastauksia, ettei minulla enää ole aikaa, eikä oikeastaan mitään sanottavaakaan.
Viime päivinä olen kuitenkin päätynyt taas lukemaan vanhoja kirjoituksiani ja samalla tajusin sen, miksi olen ne kirjoittanut. Jotta muistaisin! Ilman näitä tekstejä en enää olisi muistanut, miten enkelipoikani tapasi maiskutella tai miten toinen lapseni oppi syömään soseita. En olisi enää muistanut, kuinka puristavaa se kaikki suru on ollut, tai mistä kaikista hetkistä olen saanut iloita. Asiat vain unohtuvat.
Voi olla, ettei minulla ole aikaa kirjoittaa, tai en löydä kirjoitettavaa, mutta aion yrittää. Muistoista on pidettävä kiinni. Ja nyt minulla on taas yksi uusi upea syy kirjoittaa tarinoita muistiin, sillä perheemme on täydentynyt toisella tyttölapsella! Haluan muistaa myös kuopuksemme ensimmäiset hymyt ja sanat, kiukkukohtaukset ja riemun hetket. Haluan vielä vuosienkin päästä muistaa, miltä minun elämäni on tuntunut.
Matka muistoista haaveisiin jatkuu... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti