Mies hommasi veneen jo viime keväänä, sillä pitäähän kalamiehellä vene olla, kun kerran joen rannalla asutaan. Tämä kalamies ei tosin ollut kertaakaan kahden vuoden aikana käynyt edes kokeilemassa joen kalatarjontaa - ilmeisesti liian pitkä matka. Eikä se kuulemma ole lainkaan sama asia, kökkiä virvelin kanssa rannalla, kuin istua virvelin kanssa veneessä. Lopulta pihaan ilmestyi vene. Miehen oma aarre, jota puunattiin illasta toiseen, "sisustettiin" ja viritettiin lippu salkoon. Viimein oli vesillelaskun aika! Ja samantien vesiltä nosto. Paatti vuoti. Sen pituinen se kesä. Sairaalaelämä alkoi ja vene murjotti halkoliiterin takana.
Tänä kesänä on uusi tilaisuus. Paatti on nyt kunnossa, mutta kohta sillä ei enää ole omaa satamaa. Eli se siitä sitten taas. Vaikka eipäs nyt hätäillä, ei tätä kotia vielä ole myyty.
Mutta siis, pääsin kalakaveriksi. Tiesin heti, että nyt on se hetki, jolloin ei kannata alkaa hankalaksi ja esittää omia vaatimuksia reittivalinnan suhteen, tai se saisi jäädä viimeiseksi yhteiseksi kalareissuksi ja tilalle vaihtuisi yksinäiset päivät kotona odottaen saalista (jota tosin en syö). Olen ymmärtänyt, että kalastaminen on miehille jokin hyvin tärkeä juttu.
Illalla oli oikein kaunis sää, aurinko paistoi eikä tuullutkaan kovin. Kuvittelin, että saan sentään nauttia auringosta ja kerätä hieman väriä kasvoille (pilkkumaisessa muodossa tosin) ja ottaa kauniita maisemakuvia. No ei, eihän kalat sellaisessa paikassa syö. Ajoimme paattimme suojaisaan paikkaan, jonne aurinko ei paistanut eikä maisemissakaan nyt niin kehumista ollut. Ankkuri pohjaan ja kalastusvehkeet esille. Katselin hetken ihmeissäni sitä touhua: uistin kiinni, heitto ja kelaus. Heitto, kelaus. Ei kalaa. Uusi uistin, heitto ja kelaus. Eikä vieläkään kalaa! Huh, tästä tulisi pitkä ilta. Ei kuitenkaan auttanut valittaa, parempi vain istua hiljaa.
Noniin, siinä se! Ei, ei kala, vaan idea, miksi siellä olimme. "Istua hiljaa". Olisihan se tietysti vähän typerää ajaa veneellä vain johonkin, ankkuroitua ja istua hiljaa. Mutta kun on jotain mukamas tekemistä, hiljaa istumisessa on järkeä. Otin paremman asennon ja istuin hiljaa. Uistin lentää, tulee takaisin ja lentää taas. Vesi on aivan tyyni. Ilta-aurinko kajastaa puiden takaa valaisten vastarannan puut kultaisiksi. Lokki havittelee samaa kalasaalista ja kaartelee vedenpinnan yläpuolella. Metsästä kuuluu lintujen iltalaulua. Ei muuta - hiljaista. Siinä se taika.
Ei tullut mieleenkään aloittaa keskustelua sisustussuunnitelmista tai stressaavista muuttosuunnitelmista, vaikka paras hetki näille keskusteluille onkin silloin, kun mies on hyvällä tuulella. Tiesin, että se hyvä tuuli olisi hetkessä puhaltanut ohi. Paras kalareissukeskustelu liittyy lapsuusmuistoihin. Ja kaikista paras on, kun antaa miehen muistella ja keskittyy itse kuuntelemaan tai ainakin esittämään kuuntelevaa. Reissun jälkeen mies on hyvällä tuulella ja mielissään siitä, että hänellä oli hyvä kalakaveri. Nyt on oikea aika vakavammille keskusteluille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti