Vauvalla on ikää hädin tuskin kahta viikkoa ja nyt jo iski ahdistus töihin paluusta. Ihan pian "loma" loppuu ja pitää palata töihin. Ahdistusta lisää vielä epävarmuus siitäkin, mihin palata. Uusi työpaikka pitäisi löytää uudelta paikkakunnalta.
En ole missään vaiheessa kaivannut tätä pikkuvauva-aikaa, ja nytkin odotan vain, että tyttö kasvaisi ja "itsenäistyisi". Mutta juuri siinä vaiheessa, kun lapsi on "hauskimmillaan", eli nauraa kaikkea, yrittää ottaa ensiaskeleita ja ymmärtää jo lelujensa päälle, pitäisi lapsi jo jättääkin vieraan ihmisen päivien iloksi ja palata itse työelämään.
Kyllähän yhteiskunta on antanut vanhemmille mahtavan edun ja mahdollisuuden olla lapsen kanssa kotona siihen asti, kunnes lapsi on kolme vuotta, mutta tämä etuus on tarkoitettu vain hyvätuloisille vanhemmille. Kolmensadan euron kuukausipalkalla ei kerta kaikkiaan elä, ellei toinen vanhemmista ole niin hyväpalkkaisessa työssä, että voisi maksaa kaikki perheen laskut asuntolainasta ruoka- ja vaatemenoihin. Tulevassa asuntolainahelvetissämme on ehkä parempi alkaa katsella työpaikkaa jo hyvissä ajoin ennen äitiysloman loppumista.
No, elämä on valintoja täynnä.
En siis kaipaa lapsen kehityksen tätä ikää, mutta mikä ikä sitten olisi sellainen, joka saisi kestää inan pidempään? Entä sitten se ikä, kun äitiysloma loppuu, eli 9 kuukautta? Lapsi toki on kovin hauskassa iässä, mutta juuri liike-energian oppineena lapsi on jatkuvasti väärässä paikassa. Äidillä pitää olla silmiä ympäri kehoa ja sanavarasto koostuu vain sanoista "ei" ja "älä", eikä siltikää lapsi vielä tuolloin täysin ymmärrä noiden sanojen merkitystä. Seuraavaksi koittaakin uhmaikä ja aamusta iltaan kestävä kiukuttelu ja äidin hermojen testailu. Ihan pian äidin kullannuppu onkin jo eskarissa ja koulussa, mikä tuokin taas ihan omat ongelmansa.
Tätä tekstiä kirjoittaessani tulee jo mieleen, miksi ylipäätään haluan lapsia? Suuri vastuu, huolta ja murhetta, kiukuttelua ja talouden heikkenemistä.
Mutta kun katson tuota sängyssään tuhisevaa pientä nöttiäistä, joka nukkuu pienet sormet kasvojensa edessä ristissä, ei sitä tarvitse sen enempää selittää. Onnesta pakahtuva sydän, rakkautta ja lämpöä sekä tunteita, joita ei voi rahalla mitata.
Ja siltikin töihin on palattava - 9 kuukauden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti