Miten tuo pieni otus voikin valloittaa sydämen niin totaalisesti... Rinnasta puristaa taas ja kyyneleet ilmestyvät silmäkulmiin, mutta pitkästä aikaa hyvällä tavalla. Olen niin onnellinen.
Vaikka tytöstä on hyvää vauhtia tulossa hellyydenkipeä sylivauva ja äiti on helisemässä omaan sänkyyn nukuttamisen kanssa, on tytöllä siihen oikeus. Hänellä on oikeus kaikkeen siihen rakkauteen, jonka äiti ja isä voivat hänelle antaa. Myös äidillä ja isällä on jälleen oikeus jakaa tämä valtava rakkaus pitämällä tyttöä sylissä antaen hänen nukahtaa rinnan päälle kuin kissanpentu. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Rinnalla tuhiseva lämpöinen rakkauspakkaus. Eihän siitä ole kiire minnekään, antaa nukkua.
Edes vauvan päätös keskellä yötä tapittaa silmät suurina ilman mitään tietoa nukkumisesta, ei pysty muuttamaan tämän rakkauden määrää. En voi kuin nostaa lapsen syliini ja suukottaa tämän otsaa. Mitä sitten, jos ainoat ongelmat koostuvat nukkumattomuudesta tai sylin kaipuusta, tyttö on sentään terve! Terveys tuli myös eilen tarkistettua vatsan ultraäänellä, ja kaikki palaset masun sisällä olivat niin kuin pitääkin. En mitään epäillytkään, mutta... just in case.
Ongelmia tulee varmasti jossain vaiheessa, lapsi ei rauhoitu ja äiti väsyy, mutta juuri se on sitä normaalia lapsiperheen arkea. Välillä saa kiukutella, jokainen, mutta se on vain ohimenevää. Seuraavassa hetkessä taas rakkaus voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti