Hei sinä maantietörppö, joka olet niin onnekas, että omistat etuajo-oikeuden aina siellä, missä kuljet, onko mielessäsi koskaan käynyt ajatusta, että vastapelurin auton takapenkillä saattaa istua pieni lapsi?
Kyllä, sinä olit oikeassa, sinulla oli etuajo-oikeus. Ja kyllä, minä tein väärin, kun käännyin autollani edestäsi vasemmalle. Mutta minä sentään käytin pelisilmääni sillä välin kun sinä suljit omasi ja kolkkasit tilannetajusi. En halunnut jumittaa koko vilkasta risteystä arkailemalla vasemmalle kääntymisen kanssa. Kun sitten näin vasemmalta tulevan taksin kääntyvän puoleeni, koin tilaisuuteni tulleen ja pääsin puikahtamaan tämän taksin edestä kadulle ja vasemmalle. Mutta niin, sinulla oli etuajo-oikeus. Osuu jos osuu, sinulla on etuajo-oikeus ja minä maksan viulut. Siinä missä pelisilmällä varustettu autoilija olisi höllännyt kaasusta tai edes pitänyt sen hiljaisen nopeuden, minkä edestä pois kääntyvä auto automaattisesti aiheutti, sinä lisäsit kaasua ja otit tähtäimeesi minun autoni vasemman takakulman.
Juuri sen kulman, jossa tyttäreni, pieni vauvani, istui turvaistuimessaan! Ja ei, sana 'turva'istuin ei tarkoita sitä, että kallein aarteeni olisi turvassa kaltaisiltasi törpöiltä.
Tällä kertaa ehdin pois alta. Ehkä tilanne oli sinullakin hallussa koko ajan - halusit vain pelotella, ärsyttää. Halusit aiheuttaa minulle muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin, jotta en toiste tulisi hidastamaan matkantekoasi puolella sekunnilla.
Toivon todella, ettei viimeinen näkysi ennen rysähdystä, ole viattomat lapsen silmät tuijottamassa pelokkaina auton takaikkunasta samalla, kun tajuat, ettet saakaan ajoneuvoasi enää pysäytettyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti