Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Voihan leipä ja kakku

Olen innostunut tekemään voileipäkakkuja. Itse en niitä syö, mutta mielelläni kyllä teen. Ja ilmeisen hyviä niistä tulee maistamattakin!

Viime kesänä tein ihka ensimmäisen voileipäkakkuni ylioppilasjuhliin. Nyt olen tehnyt pari kakkua 1-vuotisjuhliin:

Kummipojalle tein texmex-kakun, jonka junaidea tosin oli ajatuksissani vähän näyttävämpi, kuin mitä lopputuloksesta tuli. Totesin myös, ettei cheddar-juustoa kannata käyttää koristeena, sillä se sulaa kakun pinnalle ja menettää muotonsa.


Toiselle 1-vuotiaalle tein perinteisen kakun. Vahingosta viisastuneena juustokoristeet on nyt tehty goudasta.


Vielä tämä harrastus on hyvin pitkälti oppimisen ja harjoittelun asteella. Vasta kokeilemalla löytää oikean kostutuksen, käytännöllisimmän aluspaperin, kauneimman tavan koristella. Se ensimmäinen kakkuni sekä tämä texmex-kakku jäivät koristelun osalta liian paljaaksi (tosin kuvassa näyttää todellisuutta paljaammalta). Vasta viimeisimpään kakkuun tajusin tilkitä aukkoja ja koristella runsaalla kädellä. Vielä harjoitus tekee mestarin! Tosin sen verran suuritöinen (ja kallis) tuo voileipäkakku on, ettei niitä viitsi ihan joka viikonloppu harjoitella.

Ja kuten tuossa viime kesänä julkaistussa kirjoituksessani lupasin, niin tässä kuva myös valmiista vauvanpeitosta:


Ihan mukavaa puuhaa tuo kutominenkin oli, mutta ehkä tässä taas tovi vierähtää, ennen kuin on jälleen aikaa ja innostusta aloittaa uutta työtä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti