Luovuuden tuska

Voi tätä luovuuden tuskaa. Niin paljon olisi juttuja, mitä haluaisin tehdä ja saada, mutta kun esteenä on sekä ajan että osaamisen puute. Tai ehkä kuitenkin vain ajanpuute. Olen viimeaikoina alkanut tosissani uskoa siihen, että mitä vain osaa tehdä, kunhan vähän harjoittelee. Joo, eihän siihen mennyt kuin 26 vuotta, että tuonkin pystyin myöntämään! Ehkä vielä jonain päivänä voin sanoa, että kaikkea oppii syömään, kunhan tarpeeksi monta kertaa maistaa. Mutta vielä ei ole sen aika, yksi asia kerrallaan.

Olen aina väittänyt, etten osaa tehdä käsilläni mitään. Korkeintaan leipoa, mutta en silläkään saralla osaa koristella kakkuja. Olen kyllä aina tiennyt, mitä haluan ja antanut muille ohjeet ideoideni toteuttamiseen.

Kunnes sitten eräänä päivänä syntyi se pieni kipinä, joka halusi kokeilla. Ostin kaupasta puikot ja lankaa ja katsoin netistä ohjeen, kuinka silmukka luodaan. Ja voelaa, tilkkupeitto oli syntynyt (puolen vuoden pääästä)! Ihan ite tein!

Nyt kipinä vasta onkin roihahtanut. Eikä tilannetta yhtään helpota äidin askartelu- ja kangaskaupallinen materiaaleja, mies puutyötaitoineen, naapurin rouva ideoineen ja tekeleineen *) ja tietysti ideoiden ja inspiraatioiden lähde: tyttäreni. Kyllä minustakin tässä seurassa vielä kädentaitaja tehdään!

Mutta tosiaan, tuskaista tämä luovuus totisesti on. On niin paljon toinen toistaan ihanampia kankaita, nappeja, nauhoja, pitsejä, malleja ja ohjeita, ettei enää tiedä, mitä tekisi, ja varsinkaan, missä välissä. Käsityöblogien selaamisesta tulee vain huonolle tuulelle ja pää pyörälle. Kuinka ihania juttuja, mutta kun omat taidot eivät vielä ihan riitä.

Hiljaa hyvä tulee. Minä opettelen.

Sama juttu soittamisen kanssa. Taito on tosiaan päässyt pahasti ruostumaan, mutta vielä minä palautan sen taidon mieleeni ja hankin sen pianon.

Miksi ihmeessä en voinut keksiä näitä harrastuksia ennen lapsia? Silloin, kun minulla olisi ollut aikaa niiden ylläpitämiseen. Vaikka onhan se niinkin, että lapsi todellakin on se paras inspiraation lähde ja äitiyden myötä ajankäyttö on aivan toisenlaista. Ehkä nyt saankin enemmän aikaiseksi, kun on pakko tehdä siinä pienessä välissä, kun pystyy ja ehtii.

Luovuus on synnynnäistä, niin se taitaa olla. Ja harjoitus tekee mestarin.

***

Seuraavaksi pitää kyllä tehdä aikuisten ruokalappu! Siis oikeasti, miksi ruokalaput ovat vain lapsille? Tai ne muovimekot? Minä ainakin tarvitsen kokohaalarin lapsen ruokailun ajaksi. Ja samalla pitää kehitellä suojat myös pöydänjaloille. Lattialle nyt ilman muuta.

Tämän päivän keksintö oli ruokailun ja mopolla ajon yhdistäminen. Istutaan syöttötuolissa kädet eteenpäin suoristettuina ja sormet nyrkissä, odotetaan, että polttoaine on tankissa (suussa), ja sitten mennään! PRRRRR PRRRRRRRR!

***



*) Voi kamala, nyt vasta tajusin kuinka huonon sanavalinnan olin tehnyt. Sivistyssanakirja sanoo seuraavaa:


tekele - taitamattomasti tai kiireisesti tehty esine, valmiste tm. aikaansaannos


Pahoittelut naapurin rouvalle, aivan väärä sanavalinta! Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitin :)