Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Pitsiä ja puuvillaa

Enpä olisi ihan heti uskonut tämänkään päivän koittavan. Puhdistin ompelukoneeni päältä pölyt ja aloin huristella. Suoraa ja siksakkia.

Osittain tämä oli vähän pakon sanelemaa, osittain taas ihan puhdas innostus. Niitä ideoita kun alkoi kertyä jo niin pitkäksi jonoksi, ettei toteuttajat enää pysyneet perässä, niin pakkohan asialle oli jotain tehtävä. Ja kivaahan se olikin!

Nyt on valmistunut jo tyynynpäällinen, pieni pöytäliina, maustepurkkien kannet, pari patalappua ja pikkuinen pussukka. Mies kyllä epäili, että jos tätä tahtia jatkan, niin kone on loppuviikkoon mennessä takaisin varastossa. Hyvin mahdollista, mutta olenpahan nyt ainakin tehnyt tuttavuutta tuon ennen niin pelottavalta kapistukselta näyttäneen ompelukoneen kanssa. Ihan hyvin tulimme juttuun.



Vettä myllyyn lisäsivät perintöpitsiliinat! Sain eilen niin ison kasan mummon virkkaamia pitsiliinoja ja pitsinauhoja, että näin koko viime yön unta pitseistä. Aivan mahtava juttu, että saan tuoda oman suvun käsintehdyt pitsiliinat uuteen kukoistukseen tuunaamalla ne tähän päivään. Vanhat esineet, huonekalut ja tekstiilit ansaitsevat arvostusta, mutta mikään ei estä muokkaamasta niitä tämän päivän trendeihin sopivaksi - tietysti hyvällä maulla. Parempi, että ne ovat jotenkin esillä, kuin piilossa ja hylättyinä varastoissa.

Hihii, kohta täällä on pitsiä siellä, pitsiä tuolla...

Ensitöikseni kiinnitin yhden pitsiliinan olemassa olevaan sohvatyynyyni ja koristelin vielä muutamalla "blingbling"-napilla. Näitä tyynyjä tulee vielä lisää.


Seuraavaksi ikuistan yhden ison liinan ja pari pienempää torkkupeittoon. Ja myös vähän blingblingiä.



Harmi vain, että nämäkin liinat loppuvat jossain vaiheessa. Eli ei pidä heti tuhlata kaikkia ideoitaan, vaan on säästettävä muutama liina tuleviinkin oivalluksiin. Ja siinä vaiheessa kun huomaan, ettei toteutus vastaa mielikuvaani, innostukseni todennäköisesti lopahtaa. Olisi vain muistettava, että harjoitus tekee mestarin. Eikä sitä edes tarvitse olla mestari, kun itselleen tekee ja on tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaiseksi ihan itse.

Ehkä en ihan toivoton tapaus olekaan...

3 kommenttia:

  1. Ihania, erityisesti tuo pitsityyny! Ja blingbling-koristukset sopivat siihen itse asiassa tosi paljon paremmin kuin voisi kuvitella.

    Näistä blogikuvista voisi päätellä että teillä on kotona varmaan tosi kodikasta ja mukava tunnelma. Vaikkei pahemmin yleiskuvia olekaan.

    Kiva että yhteistyö sujuu ompelukoneen kanssa. Oma kokemukseni onkin, että kun se on esillä, sitä kannattaa käyttää reilusti, koska suurin turhautuminen tulee siitä kun koneen esillelaitossa ja pois siivoamisessa menee helposti yhtä paljon aikaa kuin pienemmässä ompeluprojektissa. Siksi mä odotankin innolla että saan taas vakituisen ompelupöydän...

    VastaaPoista
  2. Wau! Paljon peukkuja näille. Tosi hienoja! Nyt voidaan sit yhdes tuunaiila kaikkee!
    T: Naapurin rouva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet ottaa kaljaa ja vaimot tuunaa! ..ai niin ne lapset... :D

      Poista