Ei ole lapsellakaan helppoa, kun ympäristöstä satelee aivan ristiriitaista palautetta.
Hyvä tyttö, hieno pieru, päästä oikein kunnolla vaan, niin kyllä se sitten helpottaa. / Tsot, tsot, ei noin saa paukutella julkisella paikalla ja kaikkien kuullen.
Oooiiii, tyttö on oppinut päristelemään suullaan, suloista! Heh, niin kovin päristelet, että ihan ruuatkin lentävät. / Ja nyt loppui tuo ruualla leikkiminen! Ruoka suussa ei päristellä!
Ryömi vaan, kyllä se onnistuu, anna mennä vaan. / Ei, pois sieltä, ei sinne saa mennä, kukkapurkki kaatuu!
Hymyile vähän äidille, naura oikein ääneen. / No nyt ei kyllä naurata, ei ollut kiva temppu kaataa puurolautasta lattialle.
Nukkuisit nyt vielä vähän aikaa, äiti ei jaksa nousta ihan vielä. / Herätys! Myöhästyt koulusta!
Lapsi raukka, teet niin tai näin, aina väärinpäin.
Perin hyviä havaintoja. Itse olen ihmetellyt aina sitä, joka ei kyllä mene ihan samaan kastiin näiden kanssa, mutta että miksi lapselle sanotaan "älä itke, kaikki järjestyy". Eikö järkevämpää olisi, "itke vain, mutta kaikki kyllä järjestyy" tms, jolloin ihminen oppisi siihen, että itkeminen on ihan sallittua.
VastaaPoistaAnu
Totta. Lapsia kehotetaan näyttämään tunteensa, mutta kun niin tekee, torutaan vain, että soo soo.
Poista