Taas on edessä henkisen kasvun paikka äitinä. Ja nimenomaan terveen lapsen äitinä. Nyt minun on hyväksyttävä se tosiasia, että lapset syövät kaiken mitä käteensä saavat, rähmäävät, tahmaavat ja kuolaavat, ja antavat lelun sitten seuraavan uhrin käsittelyyn. Siinä sitä sitten jaetaan pöpöjä suusta suuhun. Maistellaan ja maiskutellaan. Hyvää on!
Voi kauhea, tätäkö se nyt sitten on? Kerätään pöpöjä, sairastetaan ja kerätään uusia pöpöjä. Normaalia lapsiarkea.
Yksi vuosi elämästäni teki minusta pöpökammoisen, jonka laukussa kulkee aina pullo käsidesiä mukana. Onneksi kolmekuukautinen lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa itse hamuta ihan jokaista pöpöpesää suuhunsa, ellei äiti sitten itse tunge hiiren syömää tuttia ressukan suuhun.
Vuosi sairaalaelämää sai kädet tärisemään ilman päivittäistä käsidesiannostaan (ulkoisesti nautittuna siis) ja mielen tottumaan hiljaisuuteen eristysovien takana. Aina piti pelätä ja varoa kaikkea. Jo tavallinen nuhakin saattoi olla kohtalokasta, sillä joko se olisi romahduttanut heikkokuntoisen potilaan tai se olisi saattanut estää koko maksansiirron, koska nukutusta ei olisi voitu tehdä. Sairaalassa jokaisella lapsella on omat henkilökohtaiset lelut, jotka steriloidaan aina ennen uutta käyttöä. Jos tutti tippuu lattialle, se on vähintään huuhdeltava, mieluiten jopa keitettävä.
Olen aina vannonut epäsiisteyden nimeen - liian steriili ympäristö ei kasvata lapsen vastustuskykyä. Lapsi on hyvä totuttaa jo pienestä pitäen muihin lapsiin, eli näihin pöpöjä viliseviin rähmäkäpäliin, jottei sitten viimeistään ensimmäinen kouluvuosi mene sairastellessa ja kerätessä vastustuskykyä vasta sitten. Mutta kuinka se nyt tuntuukin niin vastuuttomalta ja vastenmieliseltä antaa pienen ehdoin tahdoin syödä kaikkea "likaista".
Totutuista tavoista poisoppiminen on hankalaa ja vie oman aikansa. Mutta edistystäkin on jo havaittavissa, sillä tutti ei enää kulje vesihanan kautta joka lattiareissun jälkeen. Niin ja ehkä olisi hyvä tarkistaa ensin omat kynnenaluseni, ennen kuin nappaan lapsen suusta toisen lapsen maisteleman lelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti