Nyt on pojalla ihan uniikki, isän tekemä (kaivertama) lyhty haudalla.
Herra Hakkarainen kävelee unissaan lyhdyn molemmilla sivuilla.
Pojan omat kasvot katselevat lyhdyn etupuolella.
Takapuolella on kirjoittamani muistokirjoitus.
Oli taistelua pienen elämä,
mutta silti niin iloinen ja rakkautta täynnä.
Oli liian pieni enkeliksi,
mutta tarpeeksi suuri jättämään kauneimmat muistot.
Nyt kun lyhty vielä pysyisi ehjänä. Alunperin ajattelimme, että tiedostamme rikkoutumisen riskin, eikä siinä sitten mitään, uusi vain tilalle. Mutta nyt kun lyhdystä tuli mielestämme niin kaunis, kyllä se varmasti harmittaa, jos se menee rikki. Sillä on jo tunnearvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti