Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty?

... Toiveista ja haaveista, menetetyistä vaihtoehdoista, odotuksista ja painostuksesta. Vai rakkaudesta?

Saako äiti ja isä toivoa lapsen sukupuolta? Saavatko muut esittää toivomuksia? Entä kun toive ei toteudukaan. Miten peittää pettymys?

Jos toivottu poika olikin sairas, olisiko terve, epätoivottu tyttö ollut parempi? Kumpi on kultalusikkamaailmassa oleellisempaa, sukupuoli vai terveys?

Onko yritettävä niin kauan, kunnes toivottu tulos syntyy? Mitä tehdä epäonnistuneille yrityksille? Lähettää pajukorissa joen virtaan?

Liittyykö toiveet sukupuolesta vain raskausaikaan ja epätietoisuudella leikittelyyn, vai vaikuttaako toteutunut haave tai epäonnisuuden katkeruus vielä vuosienkin päästä?

Miksi odotusaikana yleisin kysymys on, kumpaa sukupuolta toivot? Miksei kukaan kysy, toivotko tervettä vai sairasta lasta?

Onko kyse omista vai muiden ihmisten haavekuvista? Kuka maala ne kuvat, joita katselemme? Onko luonnoksen tekijä eri ihminen kuin värittäjä?

***

Kuka ylipäätään tekee lapsen? Äiti ja isä rakkaudesta toisiinsa? Sukulaiset lapsenlapsen kaipuusta? Ruotsin kuningaskunta suvun jatkuvuuden pakosta?

Miksi lapsettomalta parilta kysytään, eikö vieläkään? Miksei jo itse tulla näyttämään, miten homma pitäisi hoitaa? Onko Victoria epäonnistunut miehen valinnassa? Vai onkohan asia jo varmistettu ennen avioliittoa? Tuskin ainakaan kuninkaan veressä on vikaa.

Miksi lasta pidetään pakkona, eikä lahjana?

***

Milloin lapsesta muodostui piparimuotilla valettu Herrasväenleipä, joista epämuodostuneet hylätään ja vain täydelliset kelpaavat kahvipöytään vieraiden mässäiltäviksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti