Asiakaspalvelutyö, nainen ja raskaus – ja erittäin vitsikkäiksi itseään kutsuvat keski-ikäiset miehet.
Näin raskauden loppusuoralla ei vain millään enää viitsisi kuunnella näitä samoja vitsejä päivästä toiseen. Tässä kuitenkin ne parhaat kommentit, joita olen saanut kuulla.
”Onkos sulla jotain kypsymässä?”
”Mikäs sua on purrut?”
”Mitäs sulle on käynyt?”
”Oot sitten vähän pulskistunut viime näkemän. On tainnut grilliruoka maistua.” Tähän sen enempää miettimättä vastasin ”Juu, on makkara maistunut”, tajuamalla kommenttini kaksimielisyyden liian myöhään.. No, menipähän mies hiljaiseksi.
Paras kommentti on ollut, kun eräs vanhempi mies kysyi: ”Tuleeko siitä nyt sitten hyvä? Olisit antanut mun tehdä, niin varmasti olisi tullut.” Juuri näin miehet! Kiitos tästä mielikuvasta! Eipä tainnut tämä mies kuitenkaan tietää, kuinka vakavalla ja henkilökohtaisella asialla vitsaili.
Kuulkaas miehet, olen varmasti itse huomannut olevani raskaana. Olen tehnyt tämän tietoisesti ja myös tarkkaan harkitsemani miehen kanssa.
Minulle riittävät pelkät onnentoivotukset ja tulen niistä paljon paremmalle tuulelle kuin huonosta, väkisin väännetystä vitsistä. Toki näitäkin pelkkiä onnittelijoita onneksi on.
Raskaana oleva nainen voi olla vaarallinen. Se voi suuttua mitättömimmästäkin asiasta tai jopa pillahtaa itkuun. Mitäs sitten teette?
Yllättävä uutinen
Kun esikoisen kuoleman jälkeen palasin töihin, sain monta kertaa päivässä kertoa, ettei kaikki mennytkään kuten kuviteltiin. Luulin, että näin traaginen uutinen olisi levinnyt pienellä paikkakunnalla kuin kulovalkea ja saanut jopa uutta pontta tuulen mukana. Mutta olin väärässä. Ilmeisesti lapsen kuolema on tabu, josta ei juorutakaan niin kuin muista asioista. Ei uskalleta levittää sanaa, ellei olla täysin varmoja asiasta.
Miesten suhtautuminen tähän yllättävään uutiseen on ollut ”huvittavin”. He laukovat ensin hyväksi katsomansa vitsin siitä, miten olen raaskinut jättää lapsen kotiin ja palata töihin. Kun he sitten ovat saaneet kuulla odottamattoman uutisen, ettei mitään lasta enää olekaan, he eivät enää tiedä, mitä sanoa ja luikkivat sitten mitään sanomatta tiehensä. Seuraavalla kerralla ei enää vitsi lennä.
Nyt toisen raskauden myötä minulta usein kysytään, joko minulla on ennestään lapsia. Mitä siihen kuuluu vastata tuntemattomalle tai puolituntemattomalle ihmiselle? Kuuluuko jokaiselle tilittää, että minulla OLI yksi poika? Vai kuuluuko se vain kuitata sanomalla, että odotan toista lastani. Entä kun asia tulee myöhemmin taas puheeksi ja kuulija on siinä uskossa, että minulla on jo yksi elossa oleva lapsi. Tapauskohtaisiahan nämä jutut ovat – ajan, paikan, kuulijan ja tilanteen mukaan soveltaen.
Harmittomista vitseistä on kadonnut naurattavuus, minkä vain vastaanottaja tietää. Vitsin kertoja on syytön – tiettyyn rajaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti