Saamaton päivä

Tänään on taas päivä, jolloin ei saa mitään tehdyksi. Tekemistä olisi ja montaa asiaa haluaisi tehdä, mutta nyt ei vaan jaksa. Ei huvita.

Haluaisin lukea kirjan, mutta en ole hakenut juuri sitä haluamaani kirjaa kirjastosta. Aloitettujakin kirjoja olisi kotona, mutta en halua lukea yhtäkään niistä.

Haluaisin jatkaa tilkkupeiton kutomista, mutta sitä varten pitäisi aloittaa uusi palanen. Olisin halunnut jatkaa vanhaa palasta ja saada sen valmiiksi. Uuden aloittaminen kuulostaa liian työläältä.

Haluaisin kirjoittaa kirjan itselleni. Kirjoittaisin viime vuoden tapahtumista kunnollisen romaanin, mutta en tiedä miten sen aloittaisin. Ideoita tekstikatkelmista pyörii päässäni, mutta en osaa aloittaa alusta.

Haluaisin siivota. Tai oikeastaan tämän voisi asetella toisin: pitäisi. Pitäisi siivota ja järjestellä tavaroita ja papereita järjestykseen. Mutta en vain jaksa. Ei huvita.

Haluaisin ottaa päikkärit. Sen taidan tehdä.

Pilvinen, miltei jopa kylmä vapaapäivä, jolloin ei ole mitää tekemistä, saa mielen harhailemaan ikävissä ja huolestuttavissa asioissa. Väsyneenä ja saamattomana kaikki tuntuu niin paljon pelottavammalta.

Odotan jo kovasti alkavaa kesälomaa, ja siitä jatkuvaa äitiyslomaa. Mutta jos jo yksi ja kaksi vapaapäivää viikossa tuottaa tuskaa ja huonoa omaatuntoa saamattomuudesta, niin mitä ihmettä teen kuukauden päästä, kun alkaa puolentoista, ehkä jopa kahden kuun yhtäjaksoinen saamattomuuden jakso?

Pitäisi aina etukäteen suunnitella vapaapäivälle jotain erityistä tekemistä. Toisaalta taas, kuinka ihana ajatus onkaan vapaapäivästä, jonka varalle ei ole mitään suunnitelmia! Välillä kun on viikkoja, jolloin jokaiselle päivälle on suunnitelmia, joko töitä tai muuta menoa, se tuntuu ahdistavalta. Aivan kuin ei olisi omaa aikaa ollenkaan, vaikka sitähän ne vapaapäivänkin menot tietysti monesti ovat. Mutta kun lopulta koittaa se suunnittelematon päivä, tuntuu, kuin elämältä katoaisi pohja. Mitä nyt kuuluu tehdä?

Tarvitsen päiviini pakollista tekemistä tai muuten päivä kuluu haahuillen ja nukkuen.

Ehkä nyt otan ne päikkärit, ja mietin vasta sitten, huvittaisiko tehdä jotain.

Onneksi huomenna pääsee taas töihin.