Vielä noin kolmisen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Ja tämän päiväisen lääkärikäynnin perusteella viikkoja taitaa olla vielä viisi! Ei enteitäkään synnytyksestä. Tosin eihän se vielä mitään kerro; asiat voivat lähteä kehittymään aivan yllättäen ja nopeasti.
Yhtäaikaa sekä odottaa kärsimättömästi että jännittää peläten alkavaa synnytystä. Ensinnäkin olisi ihan kiva, jos tämä neiti (ilmeisesti) vähän etukäteen ilmoittelisi tulostaan, jotta isäkin ehtisi töistä kotiin ja viemään meidät mieluiten ihan sairaalaan asti ajoissa - matkaa kun on jo kotoa sairaalaan n. 40 km ja tähän päälle vielä 80 km isän työmatkaa. Toisaalta taas olisi ihan kiva, että kaikki kävisi kuitenkin suht nopeasti ja tietysti kivuttomasti.
Eli siis, hyvä herra Haikara, toivon nopean ja kivuttoman synnytyksen sopivan pituisella varoitusajalla ja deadlinea tälle toivon kolmen viikon päähän. Kiitos.
Ja Taivaan Isälle laittaisin toivomusta, että vauva olisi terve.
Samalla kun tässä nyt odottaa ja pelkää synnytystä, niin yhtäaikaa mieli on ristiriidassa myös lapsen syntymän kanssa. Toisaalta elää jo omissa haavekuvissaan siitä, millaista vauva-arki tällä kertaa tulee olemaan - normaalia ja ihanaa. Ja samaan aikaan yrittää kieltää itseltään turhan haaveilun ja pakottaa ajattelemaan myös toista vaihtoehtoa. Jospa vauva ei selviäkään synnytyksestä tai hän on sairas ja vauva-arki kuluu taas sairaalassa peläten huomista.
Vaihtoehdot ovat aina olemassa, omalla kohdalla aina 50/50.
Olen jo pessyt ja taitellut pienet vauvanvaatteet kaappiin, mutta sänkyä en ole vielä pedannut saatika tuonut sitä makuuhuoneeseen oman sänkymme viereen. Sänky saa odottaa viereisessä huoneessa ja sen ehtii tuomaan oikealle paikalle sitten kun olemme koko perhe kotona. Olen kerran joutunut siirtämään tyhjän ja tarpeettoman pinnasängyn pois makuuhuoneestamme keskellä yötä palatessamme sairaalasta, joten toista kertaa en sitä halua tehdä.
Haaveilua pienellä varauksella ja rationaalisella järjellä varustettuna.
***
Kyllä huomaa, että päiväni ovat tätänykyä hyvin yksitoikkoiset - seinät eivät pahemmin ole kertoneet hyviä juttuja, joista saisi aikaan tekstiä. Kirjoitukseni siis pyörivät väkisin väännettyinä vain samojen aiheiden ympärillä - lähestyvä synnytys, tylsyys ja muuttohaaveet. Toivottavasti tähän tulee kuitenkin muutos ennemmin tai myöhemmin, kun asiat alkavat oikeasti edetä. Mutta mikäli kirjoituksissani alkaa pian kurkistella puhuvat kärpäset ja tanssivat hämähäkit (paitsi vauvan syntymän jälkeen tämä on sallittua ja normaalia lastenkirjasatuilua), olkaa ystävällisiä ja lähettäkää valkotakkiset miehet pitämään minulle seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti