Pyhäpäivän ajankulua

Nautimme eilen aurinkoisesta ja lämpimästä syyspäivästä kävellen paikallisella hautausmaalla. Kolme tuntia siinä vierähti mukavasti, kun koko alue, jokainen hautarivistö oli kierretty. Eikä se silti saanut aikaiseksi mitään edistymistä synnytyksen suhteen!

Mielestäni hautausmaalla on mukavaa kierrellä. Tai ehkä vähän ahdistavaakin. Toisinaan. Mutta on se mielenkiintoistakin. Varsinkin vanhat haudat ovat kiinnostavia vanhoine teksteineen, jotka kertovat omaa tarinaansa vainajasta ja tämän aikakaudesta. Lisäksi vanhoista hautakivistä löytää hienoimmat nimet - ja myös ne oudoimmat nimiyhdistelmät, Varma Laina... Tilallisten, torpparien, maanviljelijöiden, emäntien, kansakoulunopettajien, valtionpäivämiesten, ritarien, ym joukkoon mieheni hautakivessä tulee kuulemma sitten joskus lukemaan "velallinen".

Ahdistavaksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, kun löytää lasten hautoja. Ja yllättävän monta niitä löytyikin. Toisaalta mielessä käy kyllä helpotuskin sen suhteen, että emme tosiaan ole ainoita, joiden lapsi löytyy hautausmaalta. Mutta aina tuollaisen hautakiven kohdatessa alkoi miettiä näiden lasten kohtaloa. Miksi he ovat kuolleet? En tiedä, kumpi on surullisempaa: se, että lapsi on syntynyt ja kuollut samana päivänä, hengittämättä ehkä kertaakaan tai ainakin elänyt vain muutaman päivän, vai se, että lapsi on ehtinyt elää jo kymmenisen vuotta. Ei kai niitä voi asettaa järjestykseen. Molempia tapauksia sieltä löytyi.

Olimme kiertäneet miltei puolet hautasmaasta, emmekä olleet löytäneet vielä yhtäkään omaa nimeämme, vaikka erikoisia ne eivät olekaan. Mutta sitten, yhdeltä ainoalta hautarivistöltä löysimme ne kaikki ja paljon muutakin, jotka liittyvät meidän elämäämme. Löysimme meidän molempien kaikki etunimet, löysimme poikamme nimen (tosin se ei ole yllättävää, sillä varmasti 1/4 koko hautausmaan kivistä löytyy tuo nimi), löysimme haudan, johon oli haudattu puolivuotias poika, ja löysimme minun suvustani tulevan etu- ja sukunimen sekä mieheni suvusta tulevan etunimen. Oli aika karmivaa löytää kaikki tuo tieto vain siltä yhdeltä ainoalta riviltä.

Mutta kaikenkaikkiaan oli hyvin mielenkiintoinen sunnuntaikävely. Lämmin syyspäivä, tunnelmallinen hautausmaa, kauniita kiviä, hassuja nimiä ja mielenkiintoisia tarinoita.

***

Tämä ei muuten ollut ainoa kerta, kun olemme kuluttaneet aikaa hautausmaalla. Vuosi sitten Helsingissä ystävämme houkutteli meidät pyhäinpäivän iltana kello 22 Hietaniemen hautausmaalle. Mikäs sen parempi tapa viettää pyhäinpäivää, kuin ihastella kynttilämerta kuuluisuuksien ja suurmiesten haudoilla.