Miten peppu pestään

Kuinka hienoa onkaan seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Terveen lapsen kehitystä. Esikoisen aikana en edes odottanut, että kehitystä tapahtuisi. Elimme niin täysin vain siinä hetkessä. Meidän lapsemme oli erityinen, joka kasvoi ja kehittyi omaan rauhalliseen tahtiinsa samalla, kun muut lapset menivät jo kaukana edellä - normaaliin tapaan.

Jotenkin sitä kehitystahtia piti jo normaalina, joten nyt tämä ns. normaali tahti on aivan uutta ja ihmeellistä. Nyt voin mennä lapsen kanssa neuvolaan ja odottaa innolla, kuinka paljon on taas tullut pituutta ja painoa. Viimeksi en edes olettanut, että kasvua olisi tapahtunut. Nyt voin suunnitella ostavani lopputalveksi vauvapulkan ja vetää istuvaa tyttöä siinä pitkin pihaa. Viimeksi en edes tajunnut ajatella, että poika joskus istuisi itse.

Vasta nyt tuntuu, että olen ensi kertaa äiti. On hölmöä, että ehdin olla äitinä jo 10 kuukautta, mutta tuntuu kuin en tietäsi lastenhoidosta mitään. Menen lapseni kanssa neuvolaan ja olen kuin tietäisin jo kaiken, vaikken oikeasti tiedäkään, tai muista. Minun oletataan tietävän - ja olen leikissä mukana.

Erityislapsen hoito on aivan erilaista, kuin normaalin lapsen. Sairaalassa tein vain kuten hoitajat käskivät ja opastivat, miettimättä itse. Sairaalassa saatoin heti kysyä neuvoa - nyt minun on selvitettävä ongelmat itsenäisesti. Olin äiti 10 kuukauden ikäiselle pojalle, mutta nyt en osaa edes vaippaa vaihtaa 10 kuukauden ikäiselle kummipojalle. Oma poikani ei käyttänyt housuvaippoja eikä pyörinyt karkuun vaippaa vaihdettaessa. Oma poikani puettiin kuin pikkuvauva, energisen kummipojan pukeminen sylissä istuen vaatii näppäryyttä.

Olen äiti, joka osaa vaihtaa lapselleen nenämahaletkun, mutta ei tiedä, miten 10 kiloa painavan lapsen peppu pestään.