Pakkohan tätä on rakastaa

Olen asunut uudessa kodissani vasta vajaan viikon, mutta olen jo täysin rakastunut. Tai olihan tämä jo rakkautta ensi silmäyksellä - siitäkin huolimatta, että olin ehtinyt suunnitella jo hieman erilaisia ratkaisuja uuden talon rakentamista ajatellen.

Sisustustyyli mukailee vielä melko paljon muuttoaikakauden tyylilajia, mutta on mukana jo ripaus maalaisromantiikkaa ja rustiikkia. Tämä talo oli jo pitkälti omaan makuuni sopiva, joten sisustusta on hyvin helppo jatkaa ripauksella persoonallisuutta.

Sisustussormet syyhyävät jo niin valtavasti, mutta ehkä nyt pitää ensin saada tavarat edes suurin piirtein paikoilleen, ennen kuin on viimeistelyn aika... Miksi ihmeessä ihminen säästää mitä ihmeellisempiä tavaroita siinä uskossa, että kenties ehkä joskus sitten kun tarvitsee?! Nyt päätin ronskisti vain hävittää turhat tavarat. Vaan kuinka ollakaan kaapin perälle on jo salaa kulkeutunut tavaroita, joita en sittenkään raaskinut ainakaan vielä heittää pois. Mutta sen päätin, että yhtäkään astiaa en enää osta! En, vaikka kuinka nättejä kuppeja olisi kaupat pullollaan! Muumimukit on asia erikseen...

Kyllä nyt vanhaa kotia loppusiivotessa huomasi, mikä ero on 20 vuotta vanhalla ja 6 vuotta vanhalla talolla. Olihan vanha kotimme tarkemmin katsottuna jo aika nuhjuinen - vaikka ihana olikin.

Tässä muutamia kuvia, joita sain sekasorron keskeltä napattua.