Viikko vain

Suunnilleen viikon päästä vietämme viimeisen yön vanhassa kodissamme.  

Vaihtoehtoinen aloitus: Suunnilleen viikon päästä vietämme ensimmäisen yön uudessa kodissamme.

Tämä on nyt näitä "onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä" -ajatuksia. Minun lasini on puoliksi täynnä. Erittäin hyvä keino täyttää tuota lasia entisestään, on saada vanha asunto näyttämään kuin siellä olisi räjähtänyt pommi, jolloin tekisi vain mieli juosta karkuun ja lujaa. Olen onnistunut tehtävässäni erinomaisesti. Viikkojen imuroimattomuus on saanut hämähäkit aloittamaan maailmanvalloituksensa ja jostain muuttolaatikkojen piilottamasta nurkasta löysi myös hiiri tiensä valloitusoperaatioon. Tosin se päättyi lyhyeen.

Tietysti lähteminen kodista, josta on rakkaudella tehnyt mieluisan ja omannäköisen, tuntuu haikealta. Jo tämän lyhyenkin visiitin aikana tänne tuli jätettyä monta hyvää muistoa. Monta kaunista auringonnousua. Mutta samalla haaveet uusista mahdollisuuksista lievittävät tätä haikeutta.

Myös uusi kotimme on rakennettu suurella sydämellä. Sinne on hyvä mennä. Menee varmasti aikaa ennen kuin se tuntuu oikeasti kodilta, eikä siltä, kuin asuisimme jonkun luona kylässä, mutta sillä on täydet mahdollisuudet tulla oikeaksi kodiksemme.

Eihän siitä ole kauankaan aikaa, kun täälläkin kirjoitin, kuinka uutta vastaava koti ei ole meitä varten, vaan haluamme rakentaa kotimme itse. Samaan syssyyn taisin myös mainita, kuinka kodissani ei tule olemaan mitään sinistä. No, nyt meillä tulee olemaan uutta vastaava koti, jonka eteinen ja wc ovat sinisiä. Niin se mieli muuttuu. Tai järki kasvaa. Miten vaan. Olisihan se ollut ihan hölmöä aloittaa rakennusprojekti nyt, kun vihdoin olemme saaneet mahdollisuuden uuteen alkuun uuden vauvan kanssa. Eikä se sininenkään yhtään pöllömmältä näyttänyt. Tottakai joitakin kompromisseja oli tehtävä omien haaveidensa ja valmiiden ratkaisujen kanssa, mutta kyllä tämä koti on nyt niin lähellä haavekuvaani kuin vain voi olla.

Tässä kodissa perheelläni on varmasti hyvä olla.

Mutta ennen tuota hyvää oloa, on vielä tehtävä raskas loppurutistus, jonka aikana hermot ovat kireällä. Tyttö itkee illat eikä nuku, tavarat eivät löydä itse tietään laatikoihin eikä itselle jää yhtään omaa aikaa, puhumattakaan kahdenkeskisestä ajasta. Ehkä nytkin pitäisi olla jossain muualla kuin tässä...