Kovin paljon on mahtunut tähän vuoteen - aikaan ilman esikoistamme. Näimme Egyptin ihmeet, minä palasin töihin vuoden tauon jälkeen ja tulin samantien raskaaksi, mies aloitti ammattiopinnot, teimme ison päätöksen laittaessamme kotimme myyntiin, suunnittelimme uuden talon rakentamista, saimme toisen lapsemme, saimme kotimme myytyä, menimme naimisiin ja nyt muutamme toiselle paikkakunnalle.
Vuosi sitten suunnitelmat olivat hieman toisenlaiset. Elimme toivossa, jossa esikoisemme voittaisi sairaudet ja voisimme vihdoin elää normaalia arkea (tai niin normaalia kuin se sairaan lapsen kanssa olisi ollut mahdollista) itse remontoimassamme kodissa. Olisimme rakentaneet esikoisellemme pihalle hiekkalaatikon vanhasta puuveneestä, sellaisen merirosvon leikkipaikan. Olisimme aidanneet lammenympäryksen, jottei esikoisemme olisi päässyt putoamaan lampeen tutkiessaan sammakoita. Olisimme eläneet unelmiamme.
Mutta kohtalo, tai mikä lie, päätti toisin. Ehkä se olikin armollinen, vaikken vieläkään tiedä ketä kohtaan. Poikamme jätti meidät luomaan uusia unelmia.
 |
| 17.11.2010 |
Vuosi sitten tänä päivänä oli esikoisemme laskettu päivä. Sinä päivänä hän ei kuitenkaan syntynyt, vaan antoi odottaa itseään vielä pari päivää, kunnes sitten syntyi yhtenä lumimyrskyisenä marraskuun yönä. Tämä päivä on kuitenkin piirtynyt mieleeni lämpimin, joskin hiukan tuskaisin, tunnelmin. Sinulle vuosi sitten se sama päivä oli hyvin toisenlainen. En tiennyt sitä silloin, mutta luin siitä juuri tänään. Tänä samana päivänä, kun muistelen omaa vuodentakaista päivääni, satun lukemaan sinun päivästäsi vuoden takaa. Meille molemmille se päivä on jäänyt mieliin - muuna kuin vain yhtenä toisten joukossa. (Vaikken siis tuon päivän kokemuksiamme sinänsä voisi verrata keskenään.) Halusin vain jättää jälkeni blogiisi ja kertoa, että tarinasi kosketti. Itketti. Itkettää. Haluan lähettää paljon lämpimiä ajatuksia ja hellän halauksen sinulle ja perheellesi. Tänä päivänä sytytän kynttilän vuoden takaiselle päivälle - sekä minun että Sinun.
VastaaPoistaMarjaana, pienen marrasmurun äiti
Olenpa iloinen, kun löysin tämän blogin. Menetin itse viime vuoden marraskuussa tyttäreni, joka menehtyi vakavaan sairauteen jo ennen syntymäänsä. Tämän vuoden marraskuussa, viime viikolla, tein positiivisen raskaustestin. Nyt luin vain sieltä täältä, palaan myöhemmin lukemaan tarkasti kaiken. Kiitos tarinastasi!
VastaaPoista