Viimeinen kerta

Ajatus viimeisestä kerrasta tuntuu pelottavalta. Viimeinen kerta, kun nähdään. Viimeinen kerta, kun ollaan. Viimeinen kerta sitä ja tätä. Se on niin pysyvää. Vaikka oikeastaan en pelkää pysyvyyttä, vaan sitä, jos viimeisellä kerralla jokin meneekin vikaan. Mitä jos viimeisellä kerralla riidellään? Tai tehdään asiat väärin? Jos viimeisestä kerrasta jääkin huono muisto.

Viime viikolla teimme paljon asioita viimeistä kertaa. Kävimme viimeistä kertaa vanhan kotimme saunassa, emmekä edes päässeet sinne yhdessä, koska tyttö ei suostunut nukkumaan. Aina ennen olemme käyneet saunassa yhtäaikaa. Mies ajoi viimeistä kertaa pitkän työmatkan vanhasta kodistamme, ja kuinka pelkäsinkään tuota matkaa. Mitä jos juuri tuolla viimeisellä kerralla olisi sattunut jotain! Viimeinen yö vanhassa kodissamme oli aika hieno. Rakastan sitä, kun sade ropisee peltikatolla - varsinkin öisin, kun on muuten aivan hiljaista. Tuona yönä satoi vettä ja sain kuunnella ihanaa rauhoittavaa ropinaa viimeistä kertaa ennen muuttoa tiilikaton alle.

Kaikista pahimmalta tuntui käydä "viimeistä kertaa" haudalla. Eihän se tietenkään ollut viimeinen kerta, tottakai siellä tulee käytyä jatkossakin, mutta nyt ne kerrat ovat harvemmassa. Aikaisemmin siellä saattoi poiketa joka kauppareissulla. Edelleen tuntuu, kuin olisimme hylänneet poikamme. Vaikka järki sanoo toista, sydän itkee.

***

Toki myös ensimmäinen kerta saattaa olla vaarallinen käsite. Ensivaikutelmahan on tärkeä. Mutta pieleen menneen ensimmäisen kerran voi yrittää korjata. Mikäli tuosta kerrasta kuitenkin aiheutuu pysyvä haitta, voi vain todeta, että ainakin yritin. On eri asia epäonnistua ensimmäisellä kuin viimeisellä kerralla.

Viimeinen kerta maailman parhaassa saunassa.