Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Itsenäisyyspäivänä meillä syötiin näin:
 
Peuran ulkofilettä punaviinikastikkeella, tomaatti-yrittimaustetut lohkoperunat sekä pekoni-sipulipaistosta.
Pähkinäsuklaa-vaniljarahkatäytteiset suklaapikkuleivät.

Kuinkas teillä? :)

Kyllähän sitä osaa itsekin tehdä hyvää, miltei ravintolatason ruokaa, kun sille päälle sattuu, mutta ei se silti tunnu samalta, kuin ravintolassa syöminen, vaikka periaatteessa ruuan pitäisi maistua vielä paremmalta, kun sen on itse valmistanut. Mutta kun ruokaa koittaa valmistaa siinä imetyksen ja viihdyttämisen lomassa, ja syöminen tapahtuu hotkimalla kuunnellen lapsen kärsimätöntä kiukuttelua vieressä, ja samalla katsoo sekaista keittiötä tietäen, että senkin siivoaminen on vielä omalla kontolla, niin kummasti siinä ruokailunautinto katoaa, vaikka olisi kuinka hyvää ruokaa itse valmistanutkin.

No mutta, ihan kaikkea ei voikaan saada samassa paketissa: hyvää ruokaa, edullisesti ja rauhassa nauttien.

Maa sentään saatiin valkoiseksi ja maisema kauniiksi itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti