Ristiriitaisin tuntein uuteen vuoteen - voiko se olla yhtä hyvä? Vai onko vuosilla jokin sykli. Yksi hyvä, kaksi pahaa vai kaksi hyvää, yksi paha jne... Se nyt vain kuuluu elämän kiertokulkuun, että välillä on nousukausia ja välillä taas lasketellaan. Ja muuten, miksi ylämäki on hyvä ja alamäki paha? Eikö ylämäkeä ole raskaampi nousta ja alamäkeä taas helppo rullata alaspäin? Eihän korkojen nousukäyräkään ole hyvä asia... Eli toisinsanoen, elämän kiertokulkuun kuuluu välillä raskaat ylämäet ja välillä taas rullataan kevyesti alamäkeä.
Tänä vuonna tapahtui niin paljon hyviä asioita, että kieltämättä vähän hirvittää. Eihän kevyt alamäki voi loputtomiin jatkua, välillä on pakko tulla mäki vastaan. Mutta kyllä pieni möykky tiessä riittäisi ja sitten voisi vaikka ihan kävellä tasaisella maalla. Ja loppujen lopuksi jokainen määrittää omien mäkiensä korkeuden ihan itse. Jos asustelee vain alavalla maalla, jokainen möykky ja nyppylä näkyy ja tuntuu.
Ylämäkikävely kyllä kehittää kuntoa ja kestävyyttä, mutta ensi vuonna ajattelin parantaa lihaskuntoa ja hapenottokykyä ihan tavallisella jumpalla ja kuntosalilla. Siinä siis uudenvuodenlupaukseni.
Kiitos tästä vuodesta - sain taas olla onnellinen. Nyt luottavaisin mielin kohti uusia haasteita. Mukavia haasteita.
Niin ja sitä maailmanloppua odotellessa... 21.12.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti