Tänä jouluna joululla on taas merkitys - serkusten ensimmäinen joulu.
Tänä jouluna oma suojelusenkelimme elää sydämissämme.
Tänä jouluna olemme perhe.
Tänä jouluna olen onnellinen.
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!
perjantai 23. joulukuuta 2011
Hyvää joulua!
Tänä jouluna nautimme riemunkiljahduksista, valloittavista hymyistä, paperin rapinasta ja kuusen kimaltelevista palloista.
Tänä jouluna joululla on taas merkitys - serkusten ensimmäinen joulu.
Tänä jouluna oma suojelusenkelimme elää sydämissämme.
Tänä jouluna olemme perhe.
Tänä jouluna olen onnellinen.
Tänä jouluna joululla on taas merkitys - serkusten ensimmäinen joulu.
Tänä jouluna oma suojelusenkelimme elää sydämissämme.
Tänä jouluna olemme perhe.
Tänä jouluna olen onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita sanoja ja kaunis kuva. Täälläkin tänä jouluna kaikki on toisin. Niin onnellinen olen tuosta tytöstä. Mukavaa uuden vuoden odotusta!
VastaaPoistaOlen päässyt blogisi lukemisessa näin pitkälle. Olen 4-kuisen, parantumattomasti syöpäsairaan tytön äiti. Tyttö nukkuu nyt sylissäni, minä itken hiljaa ja valmistaudun tulevaan. Koitan olla itkemättä tytön ollessa hereillä, ja yritän nauttia kaikesta, jokaisesta pienestä hetkestä. Kun tyttö tuhisee ihanasti sylissäni, tai hymyilee katsoen silmiin, toivon ajan pysähtyvän. Jotta saisin pitää pienen ikuisesti lähelläni.
VastaaPoistaPelkään tulevaa, saattohoitoa, lapsen kipua, "h-hetkeä". Syöpä on ollut niin nopea, niin aggressiivinen, etten ole vielä ehtinyt sisäistää olevani syöpälapsen äiti. Tai äiti ylipäänsäkään. Sairaalaan lähdimme ensi kerran tytön ollessa 6 viikkoinen, normaali vauva-arki on vain jokin käsite, johon meillä ei ollut oikeutta.
Joulu. Tyttö syntyi viimevuoden jouluaattona. Ensi joulun kuului olla tuplasti onnellisempi, ensimmäinen syntymäpäivä, ensimmäinen joulu.
Toivon löytäväni voimia tulevaan, voimia, joita en enää usko olevan.
Hei Minna, ikävä kuulla :( Oikein paljon voimia sinulle ja perheellesi! Itselläkin tuntui välillä olevan voimat lopussa, mutta aina sitä vain jotenkin pystyi sopeutumaan tilanteisiin, kun vaihtoehtojakaan ei ollut. Kun tein asiasta itselleni arkipäivää puhumalla, kertaamalla, kirjoittamalla ja lukemalla omia kirjoituksiani uudelleen ja uudelleen, sain ikävän asian tuntumaan vähemmän pahalta, arkipäiväiseltä...
Poista