Yökylään

Nyt se on sitten edessä, joka äidin ensimmäinen askel kohti lapsen itsenäistymistä - pieni murmelini menee ensimmäistä kertaa yökylään. Ja samalla tämä äiti pääsee ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan näiden seinien sisältä ulos ihmisten ilmoille.

Vaan mitä siitäkin tulee... Raskauskilot pursuavat joka biletopin raosta, maitokannujen mukaan mahtumisesta puhumattakaan, joten ensimmäinen ahdistus iskee jo vaatehuoneen ovelle päästessä. Ja entäs sitten, kun ne maitokannut illan aikana täyttyvät täyttymistään - jokainen tietää, miten siinä loppujen lopuksi käy. Niin ja entäs se, kun pitkästä aikaa ottaa viiniä lasin jos toisenkin. Siinä saattaa nukkumatti yllättää kesken kaiken.

Ja tietysti pahin ahdistus on eroahdistus. Miten murmelini pärjää ilman äitiä? Tai oikeastaan, miten mummi ja pappa pärjäävät, jos tämä murmeli päättääkin aloittaa iltakiukkukonserttinsa, eikä äidin tissi olekaan saatavilla...

Onkohan tämä sittenkään hyvä idea...

Esikoinen ei päässyt koskaan yökylään muualle kuin sairaalaan. Eikä silloin äidiltä kysytty, haluatko jättää lapsesi tänne. Oli vain jätettävä ja luotettava - ja kaivattava. Joka ilta oli annettava suukko poskelle, sanottava hyvää yötä ja katsottava tapittavia silmiä lasioven takaa, ja lähdettävä pois. Siihen tottui, vaikka joka ilta tuntui yhtä pahalta. Vaikka totta puhuakseni, olihan se hienoa nukkua yöt heräämättä kertaakaan ennen aamua.

Mutta niin vain on murmelinikin opittava olemaan toisten huollettavana ja äidin opittava luottamaan, nimittäin asiat työrintamallakin alkoivat selvitä - tosin vähän aikaisemmin kuin osasin kuvitella. Töihin olisi palattava tammikuun alusta alkaen, eli kun tyttö on vasta kolmen kuukauden ikäinen. Tosin äitiyslomani ajan töitä on vain päivä silloin tällöin, mutta kuitenkin. Ristiriitaiset tunteet tästäkin. Toisaalta yksi murhe vähemmän, kun työpaikka on taas varma, ja toisaalta myös ihan kiva jutustella välillä ihan aikuisten talkkia baby-talkin sijaan. Mutta toisaalta asialla on myös se toinen puolensa - hö, tässäkö se äitiysloma taas olikin?

Niin se vain aika menee eteenpäin. Huomenna murmelini on ensimmäisen yön erossa äidistään. Pian hän kinuaa päästä yökylään kaverille ja ihan kohta yökyläily suuntautuukin jo pojan luokse! Time out!