Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesän viha-rakkaus-suhde

Ihana kesä! Lämpöä ja aurinkoa. Valoisat ja lämpimät yöt ja huuhkajan huhuilua metsän siimeksestä. Tyyni joenpinta, joka kimaltelee kilpaa auringon kanssa. Ruohonleikkurin pärinää ja vasta-ajetun ruohon tuoksu. Nurmikon leikkuusta vihreät varpaat. Ampiainen orvokissa. Hyttynen inisee korvan vieressä. Kioskilta ostettu jäätelö ehtii sulaa sormille ennen kuin sen saa syötyä. Polttava helle. Lasillinen viileää valkoviiniä.

ksrktskriiiiiiiik.......... POIKKI!

No niin justiinsa, hellettä, hellettä, hellettä, tuskaisen kuumat yöt ja viilentävä valkkari vain haaveissa. Kesä raskaana. Siitepöly tukkii sieraimet, mutta allergialääkkeitä ei saisi käyttää. Super-size-kokoon kasvaneet rinnat ja maha sanelevat kesän hellevarustuksen. Ruoho kasvaa eikä itsestä ole mitään apua päältäajettavan leikkurin ohjaimissa, koska töyssytys on liian kovaa. Nyt olisi hyvä hetki ottaa kirja mukaan ja suunnata riippukeinuun ja vain nauttia siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Mutta kun ei, ärsyttää, kun olisi niin paljon tekemistä, jota kuitenkaan ei itse pysty tekemään!

Kesää on taas odotettu ja nyt odotetaan jo kuumeisesti syyskuuta. Odotetaan ja odotetaan - aina jotain. Ollaanko koskaan tyytyväisiä tähän hetkeen, tässä ja nyt? Odotetaan tulevaa ja samalla haikaillaan mennyttä.

Enää kolme ja puoli kuukautta, eli sen mitä kesä kestää, ja meillä on toivottavasti taas vauva talossa. Onneksi kesä menee nopeasti. (Ja nyt, hyvät ihmiset, älkää pelätkö, en pysty nopeuttamaan ajan kulkua, joten se menee tänäkin kesänä ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Niin se vain on.) Syksyllä sitten voin taas muistella, kuinka ihanaa se raskausaika olikaan, kun sai vielä mennä miten haluaa ja minne haluaa, silloin kun haluaa. Ja kuinka ihanaa kesän lämpö olikaan, kun ei tarvinnut pukea kymmentä vaatekerrosta päälle hakeakseen postin laatikosta tai kuluttaa sähköä auton lämmitykseen ja kiskoa puuahkiota umpihangessa, jotta saa takkaan tulen ja kodin lämpimäksi.

Taidan sittenkin yrittää sitä riippumattojuttua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti