Västäräkki ikkunalla

Meillä on tänä kesänä asustellut merkillinen västäräkki. Se lentää ikkunalaudalle ja katselee ikkunasta sisään. Se istahtaa parvekkeen ovenkahvalle ja koputtaa sisään. Se katselee aina joko takkahuoneen tai olohuoneen ikkunasta, riippuen siitä, missä me olemme.

Tuo västäräkki tuntuu niin kesyltä. Sitä voi ihan huoletta katsella silmiin ikkunan toiselta puolelta. Meidän toimestamme se ei kyllä ole kesyyntynyt, sillä emme ole ruokkineet lintuja. Naapuri on pitänyt huolta ruokapuolesta.

En haluaisi päästää tätä ajatusta valloilleen, koska en usko sellaiseen, mutta väkisinkin se käy mielessä: onko Frans tullut kotiin?

Tämä ajatusmalli on taas niitä, jotka johtavat loputtomaan suohon. Nyt se on västäräkki, kohta nurkassa vilistävä hiiri. Entä jos se olikin joku niistä miljoonista hämähäkeistä, jonka olen armotta listinyt? Haluan suojella tuota lintua, ruokkia sitä, päästää sisälle ja peitellä sänkyynsä. Ja kohta valkotakkiset miehet koputtavat oveeni.

Kyllä tuo västäräkki on vain outo lintu, joka on lentänyt päin ikkunaa liian monta kertaa. Frans on taivaalla loistava kirkkain tähti.