Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Oman kodin rakennan

Sisustuskärpänen vaan pörrää ympärillä ja kutittelee kämmeniä. Tosi tylsää tää odotustila! Ja vielä menee tosi kauan, ennen kuin oikeasti pääsen toteuttamaan suunnitelmiani.

Yksi kiinnostunut pariskunta kävi jo katsomassa taloamme, ja nyt sitten odotellaan, miten heidän asunnonmyyntinsä onnistuu. Ei pidä vielä toivoa liikoja, mutta vähän kuitenkin...

Talomallit puntarissa

Suunnitelmat on siis tehty aika pitkälti ja talomalli on ehtinyt vaihtua jo monta kertaa. Kyllä se hyvä on, että asioita tulee mietittyä tarkkaan ja hartaasti, eikä tee tyhmiä, nopeita ratkaisuja. Alunperin katselimme rinnetaloja, koska olemme niin ihastuneita nykyiseen ratkaisuun. Rinnetalossa pohjaratkaisu on mielestämme ollut käytännöllinen, vaikkakin nykyisessä mallissamme on muutamia puutteita, jotka olisimme suunnitelleet tulevaan taloon toisin. Aivan ehdoton rinnetalon plussa on alakerrassa: talvella lattialämmityksen ansiosta mukavan lämmin ja kesällä taas aurinko ei pääse lämmittämään, vaan ilmasto pysyy viileänä. Edellisviikon helteillä nukuimmekin alakerrassa erittäin maittavat yöunet. Rinnetalon miinus vain on siinä, että se asettaa maastolle omat kriteerinsä, ja näitä kriteerejä tulevassa kotikaupungissamme ei liiemmin ole. Maasto on aakeaa, laakeaa.

Rinnetalon hylättyämme etsimme kaksikerroksista taloa. Vaatimuksiamme olivat, että makuuhuoneita on oltava molemmissa kerroksissa ja yhteensä vähintään neljä (kolme makuuhuonetta ja yksi työhuone), helppo kulku ulkoa kodinhoitohuoneeseen kuraisine saappaineen ja avokeittiö. Plussaa olisi myös, että saunasta tultaessa olisi erillinen takkahuone, jolloin pesuhuoneesta ei tulla suoraan olohuoneeseen tai keittiöön. Lisäksi yksi kriteeri oli myös, että autotalli sijaitsisi asuinrakennuksen yhteydessä. Uuden talomme tärkein ominaisuus on, että sieltä löytyy kunnollinen työtila miehen askarteluille. Autotallista olisi tullut työtila, jolloin sen lämmitys olisi sujunut kätevästi muun asunnon lämmityksen yhteydessä. Tällä hetkellä meiltä puuttuu kunnollinen työskentelytila, joten nyt puutyöt hoituvat erittäin kätevästi alakerran takkahuoneen lattialla, ja mikäli inspiraatio iskee kovanakin, mattokin voi jäädä huomaamattaan jalkoihin.

Tässä vaiheessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa, molemmat kaksikerroksisia ja autotallillisia. Kaksikerroksisessa talossa olisi ollut puolensa: talossa olisi kaksi erillistä oleskelutilaa, aivan kuin meillä nytkin, jolloin kummassakin voi olla vähän eri maailmansa, ja myöhemmin lasten kasvaessa yläkerran oleskelutila olisi heidän valtakuntaansa. Tosin pikkulapsivaiheessa kaksikerroksinen talo voi olla epäkäytännöllinen. Tarvittu tavara on taatusti aina eri kerroksessa.

Lopullinen ratkaisu
Kuva Rautian mallistosta.

Lopulta löysimme kuitenkin kodin, joka nyt tuntuu täydelliseltä. Nyt en enää jaksa etsiä vaihtoehtoja, vaan tämä pysyy. Valitsemamme talo on Rautian mallistosta Rantaminttu.

Se ei ole kaksikerroksinen eikä siinä ole autotallia samassa. Mutta muuten se on meidän tarpeisiimme täydellinen. Se on tarpeeksi tilava, 158 m2, ja siinä on tarpeeksi huoneita: kolme makuuhuonetta ja yksi työhuone ja huoneet ovat kunnollisen kokoisia. Kun kerran uuden talon rakentaa, pitää siitä tehdä kerralla tarpeeksi tilava, jottei tarvitse heti olla tekemässä laajennuksia.

Talossa on avokeittiö, johon olen nykyisessä kodissamme ollut äärettömän tyytyväinen. Alkuun mietin, saako keittiön pidettyä aina niin siistinä, että se voi olla melkein osa olohuonetta. Mutta kun keittiö on osa oleskelutilaa, se myös tulee pidettyä siistinä. Telkkaria voi katsoa keittiötä siivotessa, eikä tarvitse lähteä erilliseen huoneeseen nurkkaan tiskaamaan sillä välin, kun vieraat istuskelevat olohuoneessa. Myös kodinhoitohuone on tässä mallissa hyvällä paikalla: keittiön vieressä ja kulku etupihan kautta. Tällä hetkellä meiltä puuttuu kuraeteinen, jonka kautta voisi kulkea työvaatteissa, tai toinen eteinen on olemassa, mutta se on hankalan kulun päässä talon takana alapihalla, joten nyt miehen työvaatteet löytyvät työpäivän jälkeen pääeteisen lattialta. Ei hyvä.

Kuva Rautian mallistosta.
Myös saunaosasto on täydellinen. Olemme tottuneet isoon saunaan, joten sen haluamme seuraavaankin. Monissa uusissa taloissa on vain kolmen neliön saunoja, mutta tässä sentään on kunnollisen kokoinen, kuusi neliötä, aivan kuin meillä nytkin. Pesuhuoneesta pääsee myös vilvoittelemaan työhuoneen kautta ulos ja työhuone toimii pukuhuoneena silloin, kun saunavieraita on enemmänkin. Pidän myös kätevänä sitä, että vanhempien makuuhuoneesta pääsee omaan vessaan ja sitä kautta vielä pesuhuoneeseen. Vauva-aikana tämä on varmasti kätevä ratkaisu.

Lisäksi talosta löytyy varastotilaa ihan kohtalaisesti. Se on muuten kumma juttu, että nykyään taloihin ei juurikaan piirretä varastohuoneita! Missä ihmiset säilyttävät tavaroitaan, kuten patjoja, lastenrattaita, talvivaatteita, yms. Eräs myyntiedustaja sanoi, että varastoja voidaan tehdä katolle. Kuka roudaa painavat laatikot ja rattaat alasvedettäviä tikkaita pitkin katolle? Vai eikö nykyään säästetä mitään? Kaikki vain heti roskiin ja ostetaan uutta, kun tarvitaan.

On myös kätevää, että lastenhuoneet sijaitsevat erillään toisistaan. Muistan kuinka pikkuveljeni kanssa kulutimme illat hakkaamalla väliseinää, kun oikein tarkkaan kuuntelemalla toisen huoneesta kuului pihahdus.

Pohjaratkaisuja tutkiessamme oli myös otettava huomioon, että kaikki vanhat tavaramme saavat kunnollisen paikan. Pidämme vanhoista, varsinkin oman suvun kätköistä löytyneistä huonekaluista ja olemmekin kunnostaneet niitä ahkerasti. Näille jokaiselle on löydyttävä arvoisensa paikka. Tästä syystä haluammekin lisätä talon pituutta metrillä, jotta tulevalle ruokapöydällemme on tarpeeksi tilaa. Olen pitkään haaveillut kahdeksan hengen neliskanttisesta ruokapöydästä, joka nyt on siinä vaiheessa, että mies on kunnostanut vanhat, kirpparilta ostetut tuolit ja pöydän hän tekee vanhoista lankuista sitten uuteen taloon. Pöytä tulee kuitenkin olemaan sen verran kookas, että vaatii hieman enemmän tilaa ympärilleen, joten siksi metrin pidennys keittiöön ruokapöydän kohdalle. Tämä pidennys tulee näkymään myös keittiön viereisessä makuuhuoneessa.

Muitakin muutoksia taloon tulee. Olohuoneen osalta haluamme korotetun pulpettikaton, sillä olemmehan nyt tottuneet vinokattoon. Saunassa on liikaa ikkunoita, joten ne vähenee kahteen. Talon ulkopuolella tulee ehkä muuttumaan laudoituksen asettelu.

Autotallin osalta teimme alkuperäiseen suunnitelmaan nähden suurimman kompromissin, eli nyt rakennammekin erillisen autotallin, josta kyllä tulee suuri, mutta pakollinen. Rakennukseen tulee kahden auton katos ja kahden auto talli, joka toimii työtilana sekä varastotilaa puutarhakalusteille ja ruohonleikkurille.

Unelmien koti vs. tarpeita vastaava koti

Kyllähän hyviä talovaihtoehtoja olisi paljon muitakin ja varmasti paljon parempiakin/hienompia, mutta valinnan lähtökohtana on kokonaisuus. Suurin vaikuttaja on budjetilla, sitten tarpeet, talon rakennustapa ja aikataulu, sekä toimittajan luotettavuus. Tämän kokonaisuuden perusteella olemme tehneet ratkaisumme. Ihan kaikkea haluamaansa ei voi saada ja joistakin asioista ja kriteereistä pitää tinkiä. Mutta samalla on muistettava se tosiasia, että jälkikäteen on turha harmitella toteuttamattomia haaveita.

Sisustuslehtiä nyt jo melkein työkseni selailevana olen ihmetellyt, kenelle kodit oikein on suunniteltu ja asuuko niissä oikeasti joku? Onko koti oikeasti koti, jos valkoista hohtavat huoneet huutavat steriiliyden sanomaa eikä mikään kieli mitään asujan omasta persoonasta? Ja mitä varten 300 neliöisen talon valtavan kokoisessa olohuoneessa on sisustustakka, jolla ei ole muuta arvoa, kuin että se nyt sattuu olemaan nätti. No jos on varaa lämmittää pelkällä sähköllä.

Itselleni unelmieni koti ei välttämättä toteudu tälläkään kertaa, mikäli lottovoitto ei satu osumaan kohdalle. Mutta onko unelmien koti oikeasti vain sisustuslehtien tarjoama illuusio, vai koti, joka vastaa tarpeita, joka toimii, ja jossa on hyvä olla?

Miehen hermot ovat välillä kovilla, kun sisustusintoni oikein pääsee valloilleen - eihän edes tonttia ole vielä raivattu! Mutta yrittäkää nyt miehet ymmärtää, että näistä asioista on päätettävä jo hyvissä ajoin. Moni sisustusjuttu ratkeaa jo talon suunnitteluvaiheessa, kun pitää päättää pistorasioiden ja ikkunoiden paikkoja, ja moni sisustusidea on jo rakenteellinen. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty - voi vitsi, mutta me ollaan jo pitkällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti