Tiedättekö sen tunteen, kun kroppa lamaantuu, eikä jaksaisi sormeansakaan nostaa? Väsyttää, mutta ei saa nukuttua. Silmäluomet eivät pysy kiinni, vaan ovat kuin huonot rullaverhot, jotka saattavat minä hetkenä hyvänsä pamahtaa auki. Mahanpohjassa väreilevät perhoset yrittävät tukkia rintakehän. Siltä minusta nyt tuntuu.
Tämä tunne tarkoittaa sitä, että suunnitelmat muuttuvat, eikä enää tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä oikeasti haluaa. Ajatukset pyörivät kehää.
Ykskaks rakennustyön aloittaminen alkoikin tuntua liian vaivalloiselta ja aikaavievältä projektilta. Haluammeko oikeasti rakentaa sen melkein täydellisen unelmien kodin sillä kustannuksella, että ajamme itsemme ajankäytön surmanloukkuun ja menetämme parhaan vauva-ajan? Miten se ei enää kuulostakaan yhtään houkuttelevalta.
Paljon paremmalta ajatukselta tuntuukin nyt löytää uutta vastaava koti tai remontoitava kohde. Uutta vastaava olisi jo olemassa, mutta kun se ei ole SE. Olen jo miltei puoli vuotta ehtinyt haaveilla ja elänyt mielessäni, miltä tuleva kotimme näyttää, ja mitä haluan siinä ehdottomasti olevan. Jos ostamme uutta vastaavan kodin, se on otettava sellaisena kuin on. Siinä vaiheessa ei ole enää varaa valittaa ja tehdä kovin suuria remontteja. On tehtävä kompromisseja ja luovuttava haavekuvista. Tarkoittaako se silloin realismia?
Remontoitava kohde olisi paras, jolloin pystyisi itse vaikuttamaan pintamateriaaleihin ja tekemään kotiin omia "jippoja". Mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole tarjolla sopivia kohteita, joissa edes pohjaratkaisu olisi jo kunnossa.
Nykyinen kotimme oli tuolloin kolme ja puoli vuotta sitten unelmakohde: äärettömän kauniilla tontilla hyvän pohjaratkaisun omaava sopivasti remontoitavissa oleva talo. Vaikka puutteensa on tässäkin kodissa, ja nyt kun ne tiedostaa, haluaa seuraavan kodin olevan näiltä osin parempi.
Kysymys vain kuuluu, missä olet, oi unelmieni koti?!
Pitäisikö tarttua ensimmäiseen tilaisuuteen vai odottaa sopivampaa? Tuleeko sopivampaa? Mitä oikeasti haluan? Mikä on järkevintä?
Kaikista ärsyttävintä on se, kun valmiit suunitelmat muuttuvat ja kaikki pitää miettiä uudestaan. Haaveilulla on siis hintansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti