Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

tiistai 9. elokuuta 2011

Helpotusta ahistukseen

Hyvin nukutun yön jälkeen ahistus alkaa pikku hiljaa helpottaa. Ehkä kuitenkin suurin vaikutus tähän helpotukseen oli rakentava keskustelu miehen kanssa tulevaisuuden haaveista sekä vielä pisteenä iin päälle kihlapäivän kunniaksi saatu kukkakimppu. Pakkohan siitä jo on tulla hyvälle tuulelle.

Uuden talon rakentamista ei olla vielä täysin hylätty, mutta mitä enemmän asiaa miettii, tuntuu vanhan talon kunnostaminen koko ajan paremmalta. Ehkä se on loppupeleissä enemmän meidän tyylistämme. Rakastamme ja arvostamme kaikkea vanhaa. Pitkä projektihan siitäkin tulee, riippuen tietysti talon kunnostustarpeesta, mutta siltikin se tuntuu helpommalta kuin uuden saattaminen siihen pisteeseen, että pihatkin on tehty.

Haluan vanhan talon modernilla twistillä. Ihanin olisi hirsirakenteinen talo, jossa hirsiseinää voisi jättää vähän näkyviin, kuten seuraavassa kuvassa: 
Kuva: Mtv3.fi / Tila

Tuollaisia kohteita vaan on hyvin harvoin tarjolla, ainakaan kovin hyväkuntoisia.

Uutta vastaava koti ei ole meitä varten. Osaamista ja halua itse tekemiseen löytyy rutkasti, joten miksi tyytyä toisten tekemiin ratkaisuihin? Kotimme pitää näyttää meiltä.

Meidän kodissamme tulee olemaan jotain vanhaa, joitan uutta, (ei kuitenkaan mitään sinistä), pieniä omia jippoja ja itse tehtyjä huonekaluja. Ja edelleenkin yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena miehelle kunnon verstastilat, jossa pääsee toteuttamaan minun ideoitani! Niin ja kunnon kodinhoitohuonetta ja säilytystiloja edelleenkään unohtamatta.

Etsintä alkakoon!

Huh, mikä muutoksien, suunnitelmien ja haaveiden vuosi tämä onkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti