Muistoissani elää pieni poika. Muistan hänen hymynsä, irvistyksensä, peikkokorvansa ja ensimmäisen itsenäisen käännähtämisen selältä mahalleen. Muistan hänen syntymänsä - ja kuolemansa. Muistojeni kautta elän tätä hetkeä nauttien uudesta mahdollisuudestani olla äiti, kahden tyttölapsen äiti. Elämä kulkee muistoista haaveisiin.

lauantai 20. elokuuta 2011

Lauantai

Lauantaiaamuissa on jotain taianomaista. Sen vain tietää, että tämä päivä on lauantai, vaikka päiväni tuntuvat tätä nykyä jokainen samanlaiselta. Odottajan tylsiä päiviä. Herään joka aamu ilman herätyskelloa samaan aikaan ja teen suunnilleen samat aamurutiinit joka päivä. Niin myös tänä aamuna, mutta jotain erikoista oli niissä auringonsäteissä, jotka välkehtivät joen pinnalla - jotain, josta tiesi tämän päivän olevan lauantai.

Tylsä viikko on siis jälleen takana ja seuraava alkaa vasta kahden yön kuluttua. Niin ne viikot vain kuluvat ja rullaavat lähemmäs jännittäviä hetkiä.

Tämän lauantain auringonsäteiden kunniaksi hääräsin aamun keittiössä ja sain aikaan monenmoista leipomusta. Rahkapiirakkaa punaisista ja mustista viinimarjoista, omena-murupiirakkaa sekä jauhelihatäytteisiä juhlahyrriä ja kinkkutäytteisiä hyrriä. Nam, nam...


Tuosta omenakakusta tuli kyllä taivaallisen hyvää! Suosittelen kokeilemaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti