Annoin miehelleni kasan vanhoja puisia lankarullia sekä ohjeen, että eteiseen pitäisi saada uusi naulakko. Tällainen siitä sitten tuli!
Tyttären huoneeseen tein taulukollaasin seuraavanlaisilla teksteillä:
Sormeni ovat ehkä pienet, mutta voin aina kietoa isäni niiden ympärille.
"Ei kuulosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakaan nyt kun sen sanoo ääneen. Sitä ennen se kuulosti aivan järkevältä."
Minä en halua semmoisia ystäviä, jotka ovat kilttejä, mutta jotka eivät yhtään välitä toisista, enkä semmoisia, jotka ovat sen takia kilttejä ettei heidän tarvitsisi tuntea itseään epämiellyttäviksi. Enkä semmoisia, jotka pelkäävät. Minä haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää, ja joka välittää toisista, minä haluan äidin.
Tyttö tuskin leikkii omassa huoneessaan vielä pitkään aikaan, ja hyvä niin. Saapahan äiti rauhassa toteuttaa omia prinsessaunelmiaan ja sisustaa huonetta mieleisekseen - kunnes pikkuprinsessa keksii, että äidin laittamat nätit jutut on vielä nätempiä hieman tuunattuna. Vielä pitäisi kunnostaa tytölle vanhan ajan sänky huoneen rekvisiitaksi (käyttöön sitten, kun sen aika koittaa) ja ommella uudet verhot.
Wc:n seinälle tein taulun, jossa on teksti: "Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, mutta hieman vessapaperia silloin tällöin ei liene haitaksi."
Tänää tuli myös kokeiltua omaa reseptiä kääretortun täytteeksi. Philadelphia-tuorejuustoa, tomusokeria, sulatettua suklaata, appelsiinin kuori ja appelsiinin mehua sekä sisäpinnalle omenasosetta. Toimii!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti